Translakiuudistus – mitä se on?

"Kun jokin puheenaihe herättää tunteita mutta on samalla sellainen, että se ei liippaa monenkaan omaa elämää, käy usein turhauttava ilmiö: keskustelija linnoittautuu ilmatiiviiseen kuplaan ja aloittaa semanttisen tahkoamisen, jolla on vain vähän tekemistä todellisuuden kanssa."

Näin kirjoitin pari vuotta sitten, eikä asia näytä muuttuneen miksikään. Translain muutospaineet näyttävät kiihottavan joidenkin keskustelijoiden mielikuvitusta: Mitenhän tämän sanan voisi tulkita? Mikä olisi villein skenaario, mikä tästä voisi seurata?

Jos puhutaan itsemääräämisoikeudesta, tarkoittaako se sitä, että voi määritellä itse oman painonsa tai ikänsä? Ihmettelevätköhän samat tyypit äänioikeudesta puhuttaessa, että saavatko äänioikeutetut sitten äänestää ihan joka paikassa, eduskunnasta kirkolliskokoukseen? Tai että koskeeko jokamiehenoikeus naisia? Jos on sellainen asia kuin jokamiehenoikeus, niin missä sen voi käydä lukemassa?

Mutta viisastelut sikseen. Translain uudistusvaatimuksissa, siinä muodossa kuin se on esitetty esimerkiksi translaki.fi-sivustolla, on kolme kohtaa:

Juridinen sukupuoli tulisi voida muuttaa

1) ilman lääkärinlausuntoa,

2) ilman todistusta lisääntymiskyvyttömyydestä ja

3) myös alaikäisenä.

 

Mitä se on?

1) Nykysysteemissä on käytävä kahdesti erikoislääkärin juttusilla pelkästään sen vuoksi, että nämä voisivat kirjoittaa paperin, että kunnian ja omantuntoni kautta, muuten olen sitä mieltä että N.N.:n henkilötunnus olisi vaihdettava. Luvan hakeminen puhtaasti hallinnolliseen muutokseen lääkäriltä on järjetöntä asianosaisten lääkäreidenkin mielestä, ja kumma jos ei kenestä tahansa. 

Virallisen osoitteenmuutosilmoituksen voi tehdä helposti itse. Vaikka joka päivä. Vaikka jotkut epäilemättä merkkaavat väärän osoitteen mielenhäiriössä tai vilunkitarkoituksissa, systeemi toimii riittävän hyvin näin. Normaalitilanteissa ei ole pidetty tarpeellisena, että kaksi kallispalkkaista erikoisasiantuntijaa kävisi toteamassa, kuka oikeasti asuu missäkin.

2) Jotkut ihmettelevät, että eivätkö hoidot sitten vie lisääntymiskyvyttömyyttä joka tapauksessa. Eivät välttämättä, mutta useissa tapauksissa kyllä – joten mitä ihmettä, miksi sitä kriteeriä pitäisi sitten laissa roikottaa? Muistettakoon, että myöskään kahdeksankymmenvuotiailta, tai varta vasten sterilisaatioissa käyneiltä, tai niiltä jotka oletettavasti olisivat lapsille erittäin vaarallisia vanhempia, ei vaadita todistusta siitä että heiltä ei ole tulossa lapsia. Koska se on aivan heidän oma asiansa.

Lisääntymiskyky saattaa mennä myös esimerkiksi syöpähoitojen seurauksena. Jos syöpäpotilaisiin sovellettaisiin samaa logiikkaa kuin transsukupuolisiin, heidän olisi todistettava lisääntymiskyvyttömyytensä ennen kuin pääsevät hoitoon, jossa se menee. Kuulostaako järkevältä?

Nykytilanteessa voi joutua esimerkiksi sellaiseen tilanteeseen, että päivittäessään henkilötietonsa pankkiin voi joutua toimittamaan pankin tietojärjestelmille skannattavaksi todistuksen siitä, että on lisääntymiskyvytön. Voihan tämä olla jonkun mielestä loistoidea. Mutta sitten ei natsikorttia kyllä tarvitse haeskella kovin kaukaa.

Sitten toisaalta, lisääntymiskyvyttömyysvaatimusta ei tutkita kovin tiukasti, koska lääkärit pitävät sitä epäeettisenä. Niinpä joku sukupuolensa juridisesti vahvistanut saattaa vain lopettaa lääkityksen ja lisääntyäkin, kuten on nähty.

Mitä perusteita siis jää vaatia lisääntymiskyvyttömyyttä? Paitsi tietenkin siinä tapauksessa, että jostakusta on hieno homma päästä sanomaan: In Finland we have this thing called lisääntymiskyvyttömyysvaatimus.

3) Ikäraja on perusteeton sikäli, että myös alaikäiset voivat saada habitukseen vaikuttavia hoitoja. On vaikea ymmärtää kenen etua palvelee, että römeä-äänisen ja kaikin puolin pojan näköisen teinipojan olisi kuljettava tytön henkilöpapereilla, ellei hän nimenomaan halua.

 

Itse asiassa nämä kaikki ongelmat ratkeaisivat myös sillä, että henkilötunnukset olisivat sukupuolittamattomia, mitä mahdollisuutta on alettu nyt pohtia aivan muutenkin. Olemmeko siis välttyneet kaikilta kauhistelijoiden maalailemilta uhkakuvilta sen ansiosta, että meillä on sukupuolitetut henkilötunnukset? 

Nykyisenlainen hetu ei ole paras mahdollinen henkilökohtainen tunniste, koska sukupuolittamista saattaa joutua muuttamaan – ja myös syntymäaikaa, jos ihminen on saanut suomalaisen henkilötunnuksen vääriin tai puutteellisiin tietoihin perustuen. Muutenkin on hupsua, että syntymäaika on isossa roolissa henkilökohtaisessa tunnisteessa. (Harvasta olisi hyvä idea, että esim. verkkopankin käyttäjätunnus olisi syntymäaika + pari merkkiä lisäksi.) 

Monelta näyttää unohtuneen, että muutosvaatimukset kohdistuvat yksinomaan henkilötunnuksen vaihtamiskriteereihin. Sen sijaan laki ei puutu mitenkään pukuhuoneisiin, vessoihin, liikennemerkkeihin, sukupuolikiintiöihin, urheilukisojen järjestelyihin, koiriin, kissoihin tai moniin muihinkaan keskustelijoita suuresti kiinnostaviin seikkoihin. Suomen laissa ei tietääkseni ole muutenkaan määritelty, kuka saa mennä mihinkin pukkariin. Ja liikennemerkkiuudistuksesta päätettiin jo, joten vasta tulossa olevaa translakia on hivenen epärationaalista syyttää siitä.

Toki lain muutospaineet liittyvät yleiseen asenneilmapiirin muutokseen. Mihin puolestaan ei voi vaikuttaa vastustamalla tätä yhtä lakimuutosta. Jos jokin virasto tai oppilaitos päättää siirtyä sukupuolittamattomiin vessoihin, asialle ei mahda mitään, vaikka laatisi tusinan translakiuudistusta vastustavia rykäisyjä mielipidepalstoille.

Joillekuille näyttää jääneen hämäräksi, että translain uudistuksessa ei myöskään vaadita, että hoitoja tulisi saada ilmoitusasiana. Lääkärikunta päättää hoidoista jatkossakin. 

Niille, joiden mieli tekee tässä vaiheessa mainita sana "biologia", on pari kysymystä:

1) Onko Suomen väestötietojärjestelmän detalji biologinen asia?

2) Onko jossain määritelty, millainen biologia on oltava juridisella miehellä tai naisella Suomessa?

3) Koska vastaus kumpaankin ylläolevaan kysymykseen on "ei", mikä biologiafaneja oikein rassaa?

 

No eikö tämä nykyinen systeemi ole ihan riittävän hyvä? Onko niin hankala rampata siellä lääkärissä ynnä muuta? 

Toimiihan nykykäytäntö kyllä jotenkuten, vaikka kankeastikin. Viisitoista vuotta sitten olimme asiassa suorastaan edistyksellisiä.

Mutta nykyään on niin kansallisia kuin kansainvälisiäkin paineita hieman petrata lakia. Normimeininkiä lainsäädäntötyössä. Koska muutokset eivät käytännössä ole kovinkaan järisyttäviä ja koskevat varsin harvoja, on helppo ymmärtää, että tämä lakiuudistus ei välttämättä herätä kaikissa huikeaa intoa nousta barrikadeille.

Sen sijaan on vaikeampi ymmärtää, miksi joku viitsisi muutosvaatimuksia kiihkeästi vastustaa, paitsi ilkeyttään.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu