Seksuaalikasvatus – Lapsen parhaaksi

Harvoin jaksan aktivoitua kritisoidakseni Aito avioliitto -yhdistyksen tai sen kanssa samoilla linjoilla olevien kansalaisten käsityksiä. Keskusteluista löytyviä virheellisiä ja epäjohdonmukaisia väitteitä saatan toki kommentoida, jos ei satu olemaan järkevää tekemistä.

Tänään kuitenkin Aito avioliitto -yhdistys julkaisi vaaliteesinsä eduskuntavaaleja silmällä pitäen. Enimmäkseen sisältö on tuttua, pitkälti virheellisiin käsityksiin ja perusteettomiin uhkakuviin pohjautuvaa juttua: Lapsen suhdetta biologisiin vanhempiinsa ei saa heikentää (itse asiassahan sitä on viime vuosikymmenten aikana vain vahvistettu); transnuorille ei pidä antaa blokkerihoitoja, mutta kaikesta päättäen ne ovat ok nuoremmille lapsille varhain alkavan murrosiän estämisessä, jne.

Jokunen hauska uutuuskin joukkoon mahtuu, kuten esitys siitä että sosiaali- ja terveysministeriön pitäisi teettää selvitys sukupuolenkorjaushoitoja katuvien tilasta ja tarpeista. Miksihän ei kaikista korjaushoitoihin hakeutuneista?

Mutta! Pahimmin sieppasi kohta 4: "Vanhempien oikeuksien ja kodin arvojen kunnioittaminen kouluopetuksessa".

Ylimalkaankin on epämiellyttävää, että koulusta puhuttaessa aikuisten oikeudet asetetaan lasten oikeuksien edelle. "Seksuaalikasvatuksen tulee tavoittaa tasa-arvoisesti kaikki", todetaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sivulla.

Perverssein kohta on kuitenkin tämä: "Erityisesti lapsia ja nuoria on suojeltava valtakunnallisesti opetukselta, mikä altistaa heidät seksuaaliselle häirinnälle ja hämmentää sukupuoli-identiteetin kehitystä."

Tai no, sanamuodoltaan järkevä vaatimus. Mutta eipä asiallinen opetus, eikä itse asiassa juuri mikään muukaan ulkoinen tekijä pystyne kääntämään lapsen sukupuoli-identiteetin kehitystä uusille raiteille.

Pahin on kuitenkin kohta: "altistaa heidän seksuaaliselle häirinnälle".

Mielestäni on sairasta vihjata, että lapset itse – tietynlaista kouluopetusta saaneet lapset – olisivat itse jotenkin osasyyllisiä kokemaansa seksuaaliseen häirintään. Vastuu on aina aikuisella.

Miten seksuaalikasvatus ja -opetus altistaisi lapset seksuaaliselle häirinnälle? Muistelen joidenkuiden esittäneen todella koukeroisen ajatuskulun – oikaiskaa, jos olen ymmärtänyt väärin – että jos myönnetään, että pikkulapsetkin ovat seksuaalisia olentoja, niin siitä sitten aukeavat portit kaikelle kamaluudelle.

Miten niin ilmeistä tosiasiaa voi kiistää? Jos joku ei muista omaa lapsuuttaan eikä ole ollut tilaisuudessa seurata lasten touhuja, niin kysyköön vaikka joltakulta lasten vanhemmalta. Ei tarvitse mihinkään seksologian oppimäärään perehtyä.

Toiseksi: miten lasten seksuaalisuuden myöntämisestä seuraa minkään sortin kalteva pinta joka viettäisi kaltoinkohtelun hyväksymiseen? Jos todetaan, että lapset tarvitsevat ravintoa, niin seuraako siitä, että heille saa syöttää myrkyllisiä ja kehitystä vahingoittavia aineksia?

Kolmanneksi: eivätkö teesien laatijat tiedä, mitä nykymuotoinen seksuaalikasvatus pitää sisällään, vai eivätkö he siitä piittaa?

Sopii tutustua esimerkiksi tähän Väestöliiton julisteeseen, joka havainnollistaa selkeästi alakoululaisten eri ikäryhmien tarpeita ja niihin vastaamista.

Tai tähän julisteeseen siitä, miten seksuaalisia turvataitoja kannattaa lapselle opettaa.

Tai Helsingin kaupungin sivuihin, joilla kerrotaan: "Seksuaalikasvatus ei ole seksin opettamista. Seksuaalikasvatuksessa opetetaan lasta esimerkiksi 1) arvostamaan itseään 2) tuntemaan itsensä ja tietämään omat rajansa 4) sanomaan aina ei, kun joku ei kunnioita hänen rajojaan 5) kunnioittamaan myös toisten rajoja."

Huomaattehan, että kasvatuksen suuntaviivoista joltinenkin osa käsittelee sitä, kuinka lapsi voi välttyä seksuaaliselta ahdistelulta, ja oppii itse kunnioittamaan toisten rajoja.

Miten joku kehtaa vääntää tämän hienon tavoitteen niin päin, että nykyisenlainen seksuaalikasvatus altistaisi kaltoinkohtelulle?

No, kyllähän te kehtaatte.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu